Moni kisa hävitään seisaaltaan.
Ei nousussa eikä laskussa, vaan huoltopisteellä: sormet kohmeessa, pää sumussa eikä mitään selvää käsitystä siitä, mitä syö, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pöydälle. Juuri tästä huoltopisteiden suunnittelussa on kyse. Jos alat miettiä juomapulloja, kaloreita, natriumia tai vaihtokassien ajoitusta vasta kisa-aamuna, olet jo myöhässä.
Polkujuoksu ei anna anteeksi epämääräisiä suunnitelmia. Huoltopisteiden välit vaihtelevat, nousussa syöminen hidastuu, helle kasvattaa nesteen tarvetta ja kisan loppupuolella tehdyt päätökset ovat harvoin hyviä. Maantiemaratonin tankkausrytmi ei siirry sellaisenaan vuoristoreitille. Tankkaus on rakennettava todellisen reitin ympärille.
Mitä huoltopisteiden suunnittelu oikeasti tarkoittaa
Kyse ei ole vain siitä, mitkä geelit pakkaat mukaan. Huoltopisteiden suunnittelu tarkoittaa, että sovitat energian ja nesteen saannin reitin rakenteeseen: missä huoltopisteet ovat, kauanko kukin osuus kestää, millaista maastoa niiden välissä on ja miten rasitus muuttuu osuudelta toiselle.
Yhdentoista kilometrin osuus voi olla nopeaa ja juostavaa polkua – tai jyrkkä, avoin nousu, johon kuluu kaksi kertaa arvioitua enemmän aikaa. Ero muuttaa kaiken. Se ratkaisee, paljonko nestettä otat mukaan lähtiessäsi, montako kaloria sinulla pitää olla taskussa, riittääkö yksi pullo ja tuleeko pysähtyminen täyttämään halvemmaksi kuin ylimääräisen painon kantaminen alusta asti.
Hyvä suunnitelma ennakoi myös sen, mitä tapahtuu, kun kisa ei mene putkeen. Pullon täyttö jää väliin. Vatsa menee solmuun helteisessä nousussa. Huoltopisteen ruoka, joka maistui 65 kilometrin kohdalla, on 115 kilometrin kohdalla vastenmielistä. Kunnon suunnitelma antaa vaihtoehtoja ennen kuin niitä tarvitset.
Aloita huoltopisteiden väleistä, älä tuotteista
Useimmat juoksijat lähtevät liikkeelle merkeistä, mauista ja kalorimääristä. Ne ovat tärkeitä, mutta eivät ensimmäinen askel. Aloita huoltopistetaulukosta ja reitin korkeusprofiilista.
Katso matka ja arvioitu aika kunkin huoltopisteen välillä. Tarkastele sitten jokaisen osuuden nousumetrejä, korkeutta, avoimuutta ja teknisyyttä. Puolitoista tuntia tasaista ja puolitoista tuntia kivikkoista nousua voivat vaatia aivan eri tankkausta, vaikka kello näyttäisi saman. Toisella pystyt syömään. Toisella joudut turvautumaan nestemäisiin kaloreihin pieninä, tiheinä annoksina.
Tässä kisakohtainen reittidata näyttää arvonsa. Kun tiedät, mistä pitkät nousut alkavat, missä maasto muuttuu taas juostavaksi ja missä aikarajat kiristyvät, voit rakentaa juuri tälle kisalle räätälöidyn tankkaussuunnitelman sen sijaan, että taivuttaisit kisan omiin tottumuksiisi.
Lyhyillä polkukisoilla suunnitelma voi pysyä yksinkertaisena: yksi pysähdys, yksi täyttö, vähän päätettävää. Ultrilla jokainen huoltopiste on tarkistuspiste isommassa kokonaisuudessa. Pullot, natrium, kofeiini, varaenergia ja vaihtokassin vaihdot pitää sovittaa edessä olevaan maastoon.
Suunnittele osuus kerrallaan, ei koko kisan summana
Tavoite ”250 kaloria ja 6 desiä nestettä tunnissa” on lähtökohta, ei valmis strategia. Polkujuoksu vaihtelee liikaa siistiin tuntilaskelmaan tyytymiseksi.
Jaa kisa huoltopisteiden välisiin osuuksiin ja anna jokaiselle realistinen kesto. Päätä sitten, mitä sinulla pitää olla mukana jokaiselta huoltopisteeltä lähtiessäsi. Käytännössä se tarkoittaa tavoitemäärää nestettä, vähimmäismäärää kaloreita ja yhtä varatuotetta siltä varalta, ettei pääasiallinen evääsi enää mene alas.
Tällä on kaksi hyötyä. Ensinnäkin et lastaa liikaa heti alussa etkä raahaa turhaa painoa nousuissa. Toiseksi pienenee riski lähteä pitkälle osuudelle liian vähin eväin vain siksi, että kilometrimäärä näytti paperilla lyhyeltä.
Konkreettinen esimerkki selventää. Jos ensimmäinen osuus kestää 55 minuuttia viileällä ja juostavalla polulla, yksi pullo ja kevyet eväät voivat riittää. Jos toinen osuus on 2 tuntia 10 minuuttia avointa nousua, tarvitset ehkä täydet pullot, lisänatriumia ja kaloreita, jotka menevät alas hengästyneenäkin. Sama kisa. Täysin eri huoltosuunnitelma.
Sovita tankkaus maastoon
Maasto ratkaisee, kuinka helppoa syöminen on. Tasaisella polulla ehdit pureskella ja juoda ajallaan. Jyrkät rinteet, tekniset laskut, puronylitykset ja vaaralliset kohdat rikkovat rytmin.
Älä siis kysy vain, paljonko tarvitset. Kysy, missä oikeasti pystyt sen nauttimaan.
Monelle toimii parhaiten, että kaloreita otetaan ennen isoa nousua ja vaikealla osuudella nojataan nesteisiin ja yksinkertaisempaan evääseen. Toiset paikkaavat väliin jääneitä annoksia laskuissa tai tasaisemmilla siirtymillä. Oikea valinta riippuu vatsastasi, vauhdistasi ja reitin teknisyydestä. Pääasia on, että nämä ikkunat on mietitty etukäteen.
Sovita tankkaus huoltopisteen tyyppiin
Kaikki huoltopisteet eivät tarjoa samaa. Osa on täyden palvelun pisteitä: vettä, urheilujuomaa, lämmintä ruokaa ja pääsy omaan huoltoon. Osa on suppeita ja nopeita juomapisteitä.
Pysähdyssuunnitelman pitää ottaa tämä huomioon. Isolla huoltopisteellä vaihdat pullot, täydennät kalorit, syöt oikeaa ruokaa ja kokoat itsesi ennen seuraavaa pitkää ponnistusta. Pienellä pisteellä täytät pullot ja jatkat matkaa. Jos jokainen pysähdys hoidetaan samalla kaavalla, aikaa ja turhia päätöksiä kertyy.
Valmistaudu siihen kisaan, jonka oikeasti juokset – ei siihen, jota toivot
Tähän moni suunnitelma kaatuu. Juoksija arvioi huoltopisteiden ohitusajat parhaan mahdollisen skenaarion mukaan ja ottaa sitten liian vähän mukaan hitaammille osuuksille. Tai luottaa viileään keliin ja jää helteen armoille.
Ole rehellinen todennäköisestä nousuvauhdistasi, täyttöjen nopeudesta ja siitä, kuinka hyvin pystyt syömään väsyneenä. Jos osuus voi olosuhteista riippuen kestää puolestatoista tunnista kahteen tuntiin, suunnittele hitaamman mukaan, ellei ole selvää syytä toimia toisin. Pieni lisäpaino maksaa lähes aina vähemmän kuin energiavaje ja sitä seuraava romahdus.
Sama koskee vatsan sietokykyä. Jos ihannesuunnitelmasi on 300 kaloria tunnissa, mutta harjoituksissa siihen pääsee vain maltillisessa maastossa, älä pakota sitä kisapäivänä paahtavassa nousussa. Tasaiset 220 kaloria tunnissa on parempi kuin tavoite, josta luovut kahden huoltopisteen jälkeen.
Käytä vaihtokasseja päätösten keventämiseen
Vaihtokassin tehtävä on pienentää riskiä, ei lisätä vaihtoehtoja.
Pitkissä kisoissa sijoita varaevääsi ja -juomasi kohtiin, joissa reitin vaatimukset muuttuvat: ennen kuumempaa osuutta, ennen kahden huoltopisteen välistä pitkää väliä tai siihen kohtaan, jossa yleensä siirryt makeasta suolaiseen. Pidä sisältö selkeänä ja täsmällisenä. Täydennä juuri se, mitä aiot käyttää, sekä yksi varavaihtoehto siltä varalta, että vatsa reistailee.
Älä muuta vaihtokassia pieneksi varustekaupaksi. Väsyneenä liika valinnanvara hidastaa. Tarvitset lyhyen käsikirjoituksen: vaihda pullot, nappaa nimetyt eväät, ota natriumia, jatka matkaa.
Jos oma huolto on sallittu, sääntö on sama. Huoltajien pitää tuntea osuuskohtainen suunnitelma eikä vain ojentaa mitä sattuu ja kysyä, mikä maistuisi.
Laske mukaan myös pysähdysten hinta
Huoltopisteet eivät ole ilmaisia. Tehokkaatkin pysähdykset kertyvät, varsinkin ultran loppupuolella, kun keskittyminen herpaantuu ja yksinkertaisiin asioihin menee enemmän aikaa.
Se ei tarkoita, että jokainen pysähdys pitäisi hutiloida. Se tarkoittaa, että tiedät, mihin pisteisiin kannattaa käyttää aikaa ja mihin ei. Minuutti lisää isolla huoltopisteellä, jotta täydennys tulee tehtyä kunnolla ja mukaan lähtevät oikeat kalorit, voi säästää paljon enemmän aikaa kuin huonosti varustettuna seuraavalle osuudelle syöksyminen. Toisaalta pienellä pisteellä vetelehtiminen siksi, ettet ole päättänyt mitä tarvitset, on turhaa hukkaa.
Hyvässä pysähdyssuunnitelmassa jokaisella huoltopisteellä on tehtävä. Pelkkä täyttö. Täyttö ja ruoka. Vaihtokassi. Huollon kohtaaminen. Kun tiedät tehtävän ennen saapumista, olet nopeampi.
Testaa järjestelmä harjoituksissa
Hiotuinkin huoltosuunnitelma on koeteltava maastossa. Käytä pitkiä lenkkejä ja kisanomaisia harjoituspäiviä osuuskohtaisen tankkauksen harjoitteluun. Kanna sitä, mitä aiot kantaa. Täytä pullot silloin kun täyttäisit ne kisassa. Syö siinä maastossa, jossa aiot syödä.
Juuri silloin ongelmat paljastuvat. Juomajauheesi voi olla liian väkevää pitkiin nousuihin. Kääreiden avaaminen märin käsin voi osoittautua tuskaksi. Yksi pullo voi riittää viileällä, mutta ei enää auringon noustua. Näillä yksityiskohdilla on väliä, koska kisastressi suurentaa ne.
Jos käytät TrailSightin kaltaista valmistautumisalustaa, etu näkyy tässä. Kun huoltopisteiden välit, maaston vaihtumiskohdat ja osuuskohtaiset tarpeet näkyvät samassa paikassa, voit harjoitella oikeaa suunnitelmaa sen sijaan, että arvailisit PDF:n ja summittaisen korkeusprofiilin varassa.
Pidä suunnitelma niin yksinkertaisena, että se toimii väsyneenäkin
Monimutkainen suunnitelma näyttää paperilla vakuuttavalta ja hajoaa 80 kilometrin kohdalla.
Huoltosuunnitelman pitää olla valmisteluvaiheessa yksityiskohtainen ja toteutuksessa yksinkertainen. Tunne osuusajat. Tiedä, mikä rooli kullakin huoltopisteellä on. Tiedä, mitä lähtee mukaan jokaiselta pysähdykseltä. Tiivistä kaikki sitten muotoon, jota pystyt käyttämään, kun aivot käyvät hitaalla.
Parhaat suunnitelmat ovat usein tylsiä. Yksi pullo vettä, yksi urheilujuomaa. Kaksi geeliä ennen nousua. Täyttö seuraavalla huoltopisteellä. Varalla hedelmäkarkkeja liivin taskussa, jos kiinteä ei enää mene alas. Sama toistuu pienin säädöin olosuhteiden mukaan.
Siinä koko juju. Et halua miettiä jokaisella pysähdyksellä. Haluat saapua, toimia ja palata polulle sen kanssa, mitä seuraava osuus vaatii.
Kisa on silti sotkuinen. Sää kääntyy. Vauhti vaihtelee. Vatsa pettää. Mutta kun olet sitonut huoltopisteet aikaan, maastoon ja energiansaantiin ennen kisapäivää, et reagoi sokkona. Teet pieniä korjauksia järjestelmään, joka on jo rakennettu reittiä varten. Niin pysyt tankattuna, liikut eteenpäin ja aloitat jälkimmäisen puoliskon niin, että jaloissa on vielä juoksua.