Ultran suurin vauhtivirhe tehdään usein jo ennen lähtöä. Juoksija katsoo kokonaismatkan, asettaa tavoiteajan, jakaa sen keskivauhdiksi ja rakentaa suunnitelman, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen reitin kanssa. Näin ei ultrassa jaeta vauhtia, kun reitillä on peräkkäin jyrkkiä nousuja, teknisiä laskuja, sään muutoksia, pitkiä huoltovälejä ja aikarajoja, jotka merkitsevät paljon enemmän kuin keskimääräinen kilometrivauhtisi.
Ultran vauhdinjako ei ole tietyn nopeuden pitämistä. Se on rasituksen annostelua, sen tietämistä, missä reitti hidastaa sinua, ja oikeiden päätösten tekemistä ennen kuin virheet tulevat kalliiksi. Halusitpa sitten juosta lopun vahvasti, taistella voitosta tai vain välttää romahduksen 60 kilometrin jälkeen, suunnitelmasi pitää rakentaa maaston ja logistiikan, ei kuviteltujen väliaikojen varaan.
Jaa vauhtisi rasituksen, älä keskiarvon mukaan
Maantiellä tasaisuus palkitaan. Ultrapolkujuoksussa palkitaan maltti. Maasto vaihtelee liikaa, jotta keskivauhti yksinään kertoisi paljon, etenkin vuoristossa, jossa yksi kilometri voi mennä kuudessa minuutissa ja seuraava neljässätoista.
Siksi ensimmäinen vauhtityökalusi on rasitus. Kisan alussa oikea rasitustaso tuntuu lähes aina liian helpolta. Sinun pitää pystyä nousemaan menemättä punaiselle, laskemaan jarruttamatta itseäsi rikki ja lähtemään huoltopisteiltä ilman, että olet jo kulunut. Jos tuntuu, että kilpailet tosissasi 50 kilometrin kisan ensimmäisellä tunnilla tai 100 mailin kisan neljällä ensimmäisellä tunnilla, poltat todennäköisesti energiaa, jota tarvitset myöhemmin.
Yksinkertainen muistisääntö: juokse tasaiset rennosti, kävele jyrkät nousut määrätietoisesti ja laske sillä tasolla, johon jalkasi ovat varaa. Kompromissi on selvä: aggressiivisempi lasku voi säästää aikaa, mutta se voi myös tuhota etureitesi ja aiheuttaa ravinto-ongelmia myöhemmin. Teknisessä maastossa jalkojen säästäminen on usein tärkeämpää kuin muutaman sekunnin nipistäminen kisan alussa.
Sykkeestä voi olla apua, mutta vain jos tiedät, miten omasi reagoi kuumuuteen, korkeuteen ja väsymykseen. Useimmille polkujuoksijoille koettu rasitus on paras mittari, koska se mukautuu maastoon reaaliajassa.
Rakenna vauhtisuunnitelma reitin osuuksien varaan
Parhaat ultran vauhtisuunnitelmat on jaettu osiin. Ajattele nousu kerrallaan, lasku kerrallaan, huoltopiste kerrallaan. Saat realistiset tarkistuspisteet, eikä yksi huono kilometri enää riitä suistamaan kisaa raiteiltaan pääsi sisällä.
Aloita jakamalla reitti mielekkäisiin osiin. Pitkä nousu. Avoin harjanne. Juostava lasku. Tekninen polku. Yöosuus. Loputon loiva nousu takaisin kohti maalia. Nämä osuudet kertovat paljon enemmän kuin kilometritolpat.
Anna sitten jokaiselle realistiset odotukset. Isossa nousussa suunnitelma voi olla rasituksen pitäminen katossa ja kaiken kävely, mikä on niin jyrkkää, että hengitys karkaa hallinnasta. Sujuvassa laskussa tavoitteena voi olla tehokas eteneminen ilman lihasvaurioita. Juostavalla osuudella voit tähdätä tasaisempaan askellukseen ja helpompaan energiansaantiin.
Tässä reittituntemus ratkaisee. Jyrkkyyden muutokset, maaston laatu, korkeus ja huoltopisteiden välimatka muokkaavat kaikkia vauhtipäätöksiäsi. Jos 30 kilometrin kohdalla odottaa julma nousu, vauhtisi 15 kilometrin kohdalla pitää jo ottaa se huomioon. Jos pisin huolloton osuus osuu päivän kuumimpaan aikaan, tarvitset ennen sitä riittävästi malttia ja tarpeeksi varantoja selvitäksesi sen läpi.
Yleiset väliaikalaskurit eivät huomioi tätä. Maastoon perustuva suunnitelma huomioi.
Tee huoltopisteistä tarkistuspisteitäsi
Huoltopisteellä vauhdinjako muuttuu konkreettiseksi. Ne ovat parhaat paikat tarkistaa väliajat, säätää tankkausta, päättää, paljonko vettä kannat, ja hallita aikarajoja.
Älä kysy, oletko aikataulussa koko kisan osalta, vaan kysy, saavuitko tälle huoltopisteelle hallitusti. Syötkö suunnitelman mukaan? Ovatko jalkasi siellä, missä niiden pitäisi tässä vaiheessa olla? Ylimitoititko edellisen nousun? Pysytkö yhä ennen lähtöä asettamasi rasitusrajan sisällä?
Suunnitelmaan pitää kuulua arvioidut saapumisikkunat jokaiselle huoltopisteelle, ei vain yksi maaliintuloaika. Näin pystyt korjaamaan suuntaa ajoissa, ennen kuin pieni vauhtivirhe muuttuu koko kisan ongelmaksi.
Huoltopiste kerrallaan etenevä vauhdinjako auttaa myös kurinalaisuudessa. Moni juoksija hukkaa aikaa käsittelemällä huoltopisteitä lepoalueina eikä hallittuina varikkopysähdyksinä. Pysy tehokkaana. Täytä se, mitä suunnittelit täyttäväsi. Syö se, mitä suunnittelit syöväsi. Käy seuraava osuus mielessäsi läpi. Lähde.
Jos käytät TrailSightin kaltaista kisavalmistautumisen työkalua, juuri tässä sen arvo näkyy: näet reitin jaettuna huoltovälien osuuksiin nousumetreineen, maastotietoineen ja aikarajoihin sidottuine aikatauluineen pelkän kartalla kulkevan viivan sijaan.
Kunnioita kisan ensimmäistä kolmannesta
Useimpia ultria ei hävitä viimeisellä kolmanneksella. Ne hävitään alussa ja maksetaan lopussa.
Ensimmäisellä kolmanneksella tehtäväsi on suojella kisaasi. Se tarkoittaa, että luovut ajasta, jonka voisit ottaa, koska hinta on yleensä liian kova. Ensimmäiseen nousuun hyökkäävät juoksijat voivat näyttää vahvoilta. Osa onkin. Toiset polttavat paukkuja, joita eivät saa takaisin.
Oikea alkuvauhti riippuu matkasta. 50 kilometrillä voit juosta hyökkäävämmin, jos harjoittelusi sen sallii, mutta silloinkin jyrkät nousut ja kova helle rankaisevat kärsimättömyydestä. 100 kilometrillä hyvin maltillinen alkuvauhti saa täyden arvonsa. 100 mailin kisassa maltti ei ole varovaisuutta. Se on itse kisa.
Yksinkertainen testi: jos hengästyt ensimmäisissä nousuissa niin, että puhe katkeilee, hellitä. Jos pommitat laskuja vain siksi, että jalat ovat tuoreet, hellitä. Tuoreet jalat tekevät huonoja päätöksiä.
Sovita vauhti maastoon, älä egoon
Yksi ultran vaikeimmista asioista on hyväksyä, että kävely voi olla oikea valinta. Jyrkissä nousuissa aktiivinen ja tehokas kävely on usein kokonaisuutena nopeampaa kuin väkisin juokseminen, joka nostaa sykkeen ja räjäyttää pohkeet.
Sama pätee teknisiin laskuihin. Jos pohja on irtonainen, kivikkoinen tai hyvin tekninen, nopein kestävä vauhti voi tuntua varovaiselta. Ajan nipistäminen siellä voi maksaa kaatumisina, epäröintinä tai lihasvaurioina paljon enemmän kuin kellosta voittaa.
Tässä rehellinen itsearviointi on tärkeää. Juoksija, jolla on hyvä nousutaloudellisuus, voi voittaa aikaa nousemalla kuluttamatta liikaa. Hyvä laskija saa laskuissa ilmaista vauhtia. Mutta nämä vahvuudet ovat arvokkaita vain, jos ne toistuvat myös pitkällä kisassa. Jos laskuvauhtisi katoaa 50 kilometrin jälkeen, se ei koskaan oikeasti kuulunut suunnitelmaasi. Se oli alkuvaiheen innostusta.
Ennakoi notkahdus ennen kuin se tulee
Jokaisessa ultrassa vauhti hiipuu jossain vaiheessa. Se on normaalia. Virhe on toimia kuin sitä ei tulisi.
Suunnitelmasi pitää ottaa huomioon todennäköiset heikot kohdat. Ehkä vauhtisi putoaa pimeän tullen. Ehkä pitkät laskut teurastavat etureitesi. Ehkä kuumuus iskee kahdentoista ja kolmen välillä. Jos tunnet oman romahduskaavasi, voit varautua siihen.
Se voi tarkoittaa vielä rauhallisempaa alkua, lisää kaloreita ennen tavallista kriisivaihetta, aiempaa siirtymistä kävelyyn loppupään nousuissa tai enemmän nestettä ennen avointa osuutta. Fiksu vauhdinjako ei ole pelkkää nopeuden hallintaa. Se on energianhallintaa koko kisajärjestelmän tasolla.
Myös aikarajat vaikuttavat. Jos kisan aikarajat ovat tiukat, saatat tarvita päättäväisemmän alun ajautumatta silti ylikierroksille. Tasapaino riippuu reitistä. Kisa, jonka aikarajat ovat väljät, sallii enemmän kärsivällisyyttä. Tiukkojen aikarajojen vuoristoultra voi vaatia terävämpää toteutusta jokaisella huoltopisteellä ja vähemmän ajanhukkaa nousuissa ja siirtymissä.
Testaa vauhdinjakoa harjoituksissa
Vauhtistrategiaa ei voi keksiä kisa-aamuna. Tarvitset näyttöä pitkiltä lenkeiltä, kovilta harjoitusviikonlopuilta ja maastokohtaisista harjoituksista.
Harjoittele nousemista kestävällä rasituksella. Harjoittele siirtymistä kävelyyn ennen kuin olet pakotettu siihen. Harjoittele laskemista väsynein jaloin. Ennen kaikkea toista syömistä liikkeessä, kisarasituksella ja kisapäivän kaltaisessa maastossa. Vauhtisuunnitelma, joka toimii vain, kun vatsa on täydellisessä kunnossa, ei ole vauhtisuunnitelma.
Käytä isoja harjoituspäiviä todellisten osuusaikojesi tarkistamiseen. Kauanko 750 nousumetriä oikeasti vie, kun rinne on jyrkkä ja maasto huono? Paljonko pimeys hidastaa laskuasi? Mitä tehollesi tapahtuu viiden tunnin jälkeen, kun tankkaus on vähän vajaata?
Nämä vastaukset ovat hyödyllisempiä kuin mikään yleinen vauhtitaulukko.
Kun vauhtisuunnitelma menee uusiksi
Jossain vaiheessa niin käy. Sää muuttuu. Vatsa menee sekaisin. Jalat sammuvat. Reitti on odotettua kovempi. Hyvät juoksijat eivät panikoi, kun suunnitelma hajoaa. He nollaavat tilanteen.
Jos olet suunniteltua kovemmalla rasituksella, hidasta ennen kuin vauriot kasautuvat. Jos olet aikataulusta jäljessä mutta fyysisesti yhä hallinnassa, keskity tekemiseen ja ota aikaa takaisin juostavilla osuuksilla ja tehokkailla huoltopysähdyksillä, älä kiihdyttämällä nousuissa. Jos tankkaus pettää, korjaa se ensin. Mikään vauhtistrategia ei juokse pitkään energiavajetta karkuun.
Useimmat romahdukset johtuvat tunnereaktiosta. Panikoidaan huonolla osuudella, pusketaan siellä, missä reitti ei sitä salli, ja muutetaan hallittava ongelma keskeytykseksi. Pysy analyyttisena. Pääse seuraavalle huoltopisteelle. Jatka sieltä.
Paras vauhtisuunnitelma on se, joka kestää kohtaamisen maaston kanssa. Tunne reitti. Kunnioita nousuja. Aseta huoltopistekohtaiset tavoitteet, jotka perustuvat todellisuuteen. Ja juokse sitten se päivä, joka eteesi tulee, älä työpöydän ääressä kuviteltua versiota.